Se, joka sanoi, että nuoren koiran menetys on rankkaa, valehteli. Ei sana rankka kuvaa edes promillea siitä tyhjyydestä, ikävästä, katkeruudesta, ennen kaikkea surusta. Kuitenkin onneksi on nuo nelijalkaiset jotka potkivat eteenpäin ja tuovat uutta täytettä ja iloa elämään. Laumassa on uusi suuri sydän, rakas Esko, joka tuntui kuin tarkoitetun meille. Koska tämän blogin alkuperäisistä rakkaistani ei periaatteessa tässä muodossaan ole enää kumpaakaan jäljellä : Nita asuu pakosti vanhemmillani kun siitä ei terveytensä ja pelkojensa takia kerrostalokoiraa tule ja Aada seuraa enkelinä mukanamme, on aika avata uusi blogi ajasta jälkeen elämäni helvetillisimmän päivän, uusista tavoitteista, treeneistä, aikeista ja ystävistä.

Siispä päivittäkääpä suosikeihinne (siellähän ehdottomasti olemme?! :D): http://islaesko.vuodatus.net