Eipä ole jaksanut edes blogia päivittää, kiitos lukio jaksosta jossa minulla on joka ainoa päivä 9-16 koulua. <3

Ensin tärkeimmät:

Mustasaaren koe 14.3. jäi väliin koska uni maistui väsyneelle lukiolaiselle niin mukavasti että huolimatta kellosta joka herätti, nukuin sievoisesti pommiin ja Vaasaan oli enää turha ajella. Miksi hitossa herään joka aamu ajoissa kouluun ja sitten nukun pommiin kun on jotain miljoona kertaa mielenkiintoisempaa, arrrrrrgghh?!

-> Näinpä sitten parit uudet koeilmot, saapa nähdä kumpi menee ja mihin

Tänään Järviseudun kennelkerhon vuosikokouksessa Aada sai osakseen Järviseudun kennelkerhon vuoden tokokoira 2009 -kiertopalkinnon. Komea ja iso pokaali, kiitos siitä. Ongelma on nyt vain siinä etten tajua mihin tuon lopullisesti saan mahtumaan, se on niin suuri! :D Tämä oli minulle täys yllätys kun yleensähän nuo tulokset on voivoilainen kai kerännyt, mutta toisaalta alokoulari ja yksi melkein-avokoulari + SM-osallistuminen viime vuodelle oli sitten tarpeeksi tälle vuodelle, vähän yllätyksenä tuli, mutta erittäin positiivisena. :) Nitakin pääsi olikohan se sija viisi vai kuusi..? Taisi olla viisi?
Samalla kokouksessa liityin tälle vuodelle Järvis KK:n tokotoimikunnan jäseneksi.

Aada näyttäisi olevan SBKY:n vuoden tokotulokas -sijalla 5., ja tokokoira-sijalla 14. (Saa kai sitä iloita noistakin :D)

Nitan kanssa käytiin kasvattaja-Kaarinalla lauantaina, otettiin vähän treeniäkin. Reissu oli kiva ja koirat ihania. :) Siitä onkin hirvittävän kauan kun olen viimeksi käynyt.
Otin Nitalla avoliikkeet kaikki, velipoika Conn paikkamakuussa, kun tultiin piilosta niin Nita oli lonkalla. Whats?! Ikinä ei ole mennyt ennen lonkalle. Toivottavasti ei jatkossakaan mene. Pysyi kuitenkin nätisti ja köhöm, sangen rauhallisella tunnetilalla makuun. Seuraaminen oli ihan kivaa, jäävät ihan ok vaikka saishan ne nopeammat olla jos viilaamaan aletaan (voisi vaikka alkaakin, onhan tässä kokeeseen vielä aikaa), kaukot oli ihan kivat, noutoakin otin pienen matkan päästä ja se oli muuten ihan hyvä tämänhetkiseen osaamistasoon nähden paitsi luovutus ravilla, pitää jossain vaiheessa alkaa varmaan työstää laukaksi. Luoksarista otin pysähdykseen asti, se oli napakka ja terävä. Vire oli kauttaaltaan hyvä ja koira iloinen. Sitten taukoilua Nitalle, jonka jälkeen otimme BH-juttuja. Seuraamisessa sitten taas suoraan sanoen kusi, vire laski ja koira alkoi kokeilla pitkästä aikaa nukahtamista, pahus. Sillä on nuo pidemmät hommat näköjään vieläkin välillä tuota, ja se ei ole kuin pääosin sen laiskuutta kun palkka ei tulekaan riittävän nopeasti. Ei se nyt perään jäänyt hiipimään mutta tekniikka petti ja vire petti kun yksittäinen seuraaminen oli muka niin pitkä. :/ Tätä siis työstämään, viettikestävyyttä, hallintaa. Minä mokasin. Otin sen irti, Nitan olisi pitänyt olla kiinni jotta olisin saanut antaa palautteen sille heti, mutta kun en voinut, se huomasi että nyt otetaankin rennosti. Tyhmä minä! :( Nita kuitenkin istui liikkeestä hyvin ja tuli siististi eteen mutta ravilla. Hlö-ryhmää me vielä tarvittaisi!
Sain myös kunnian treenailla vähän Fridaa (sama koira joka mulla oli silloin viime vuoden alkupuolella parilla pentukurssilla) ja voi adsfddads se on IHANA. Mulle! Heti! Samanlainen! :D Säpäkkä, iloinen ja käyttää luonnostaan kroppaansa ja takapäätään hienosti. Mulla oli varmaan loppuillan typerä hymy naamalla kun sen treenaaminen oli niin ihanaa. Siinä on sitä, mitä colliessa saisi olla minun makuuni. Vauhtia.

Rauhoitutaanpa ennen kuin näppäimistö savuaa.

Treeneistä muuten.

Nitan nouto alkaa tosiaan näyttää kokonaiselta, välillä joudun hihkaisemaan pari käskyä kun ei ekalla lähde mutta pyrin koko ajan vähentämään. Plus meidän noutokäsky on tällä hetkellä vapaa.. Älkää kysykö miksi, en vaan osaa. :D
Muuten Nita ei ole niin hirveästi treenaillut, askelsiirtymää oikealle ja paikallaankäännöstä vasemmalle olen treenaillut ja molemmissa koira alkaa toimia. Myös peruuttamista olen ottanut, mutta en opeta Ännää peruuttamaan sivulla vaan se tulee vain mukana. En jaksa yrittää tehdä niin hankalasta mahdollista tällä hetkellä.

Aada.. Olen ottanut ohjattua, kahdella ja sittemmin kolmella kapulalla ja idea on hallussa hyvin. Kroppaa sekin näyttää lukevan loppujenlopuksi hyvin.
Ruutua ja tunnaria en ole nyt ottanut kovinkaan paljon, mutta muutaman kerran. Tunnaria vain sisällä, enimmäkseen 6 kapulalla, yksi toisto, tänään ekaa kertaa myös luovutus. Eka palkka merkkaamisesta, sitten vielä luovutus. Siisti, mälväämätön ja iloinen. Yippee.
Kaukoja. M-s alkaa toimia(!!!), n. yksi tällainen / päivä, aina lopetus siihen ekaan onnistuneeseen. Alettu työstää myös muita, i-s on jostain syystä Aadalle luonnostaan hyvä, s-i tuottaa myös töitä, mutta edistyy. S-m on jotain mitä en ole vielä paljon työstänyt.
Metallinoutoa olen ottanut paremman puutteessa lusikalla, hih. Se on ihan hyvä.
Ruutu, no siitä ei oikein mainittavaa, kerran pari otettu, alustassa on yhä kiinni, aion nyt taas pienentää reippaasti ja koittaa sitä kautta häivyttää. Vähän ahdistaa. Miksei se yhtään hae vielä sitä paikkaa ruudussa muuten? Olenko epäonnistunut?
Merkkiä ollaan kans otettu erillisenä ja se on Aadan favourite, se rakastaa sitä. :D
Uutena vaihteluna olen muutamana päivänä ottanut jääviä juoksusta, ei ongelmaa.
Ruudun loppuosaa eli maasta seuraamaan tuloa ollaan työstelty myös.
Kerran lisäksi teollisuushallilla Aadalla 4 min paikkamakuu minä piilossa, hyvä oli, vähän askelsiirtymiä jossa yhdessä sanoi piip, otti kevyttä painetta hallista olemuksesta päätellen, loppuun esine-etsintä henkilökunnan isoista tiloista (hyvä) ja hakuharjoitus jossa etsi isäni. Ekassa kaahaili turhan paljon ja nenänkäyttö ei ollut hyvää, meni isän ohi ja etsi pitkään mutta Aadamaiseen tapaan etsi kuitenkin. Sitten perään toinen jossa tajusi käyttää sitä nenää ja löysi nopeasti. Molemmissa isän edessä irtorulla (=patukka, heh) ja sen luovutus minulle. Aakku tykkäsi, kiva että piski saa hiukan vaihtelua tuohon ainaiseen tokoon. :b Onneksi se on kohta taas muut treenitkin jo vauhdissa, kun tuo lumi nyt pysyisi tuolla pilvissä...!

Loppuun törkeästin ryöstin Downmooren sivuilta nämä Nitakuvat, jos ei haittaa :)

Kuvat Kaarina Pesonen

+ Nita hippusta vajaa 4v-poseeraus:

Hän on kaunis, eikö olekin? <3 :)

Nita nosti äskettäin tunnarikapulan maasta ilman mitään kädellä kiinni pitelyjä tai muita. :)  Otin järkyttyneenä tästä vielä toisen toiston ja yhtä itsevarmasti ja reippaasti otti silloinkin. Hetsasin taas ennen korkealle. Molemmista sai saalistaa namin suuhun, tosi isot kehut, rapsut ja bileet.
Nyt Nita siis:
luovuttaa kapulan eteen
ottaa sen omatoimisesti suuhun
liikkuu ainakin muutamia askelia kapula suussa
ja nostaa kapulan maasta.
Osia voinee pian alkaa yhdistellä kun kertaa vielä kaikkia.
Jos minä vannoin, ettei Nita ikinä opi noutoa ja se uhkaakin oppia sen, niin mitä tässä enää sitten voi tehdä kuin kisata tokossa kunnolla? Kääks..
Muuten, jos A alkaa juosta ensi kuussa kuten se saattaa huonolla tuurilla tehdä, niin voisi katsoa jos Nitalla on hommat OK, niin mentäisi sen kanssa.

Muuta ei oikeastaan. Tänään ei treeniä enempää kuin noita kahta meidän tosiprojektia eli Aadan kaukojen työstäminen ja Nitan nouto, käytiin koirien mielestä ihana, minusta kamala... umpihankilenkki, saa nähdä onko huomenna lihakset kipeät. Mulla on käsittämättömän huono kunto kun ottaa huomioon että lenkkeiltyä tulee se joka ainoa päivä viikossa.
Aadalla otin yhden maasta seisomisen, niitä aion ottaa oikeastaan joka päivä. Namit taas etusten edessä, äiti ja isä häärimässä ympärillä. Korrekti nousu.

Tämmöinen työllistänyt projekti on nyt sitten ohi :'( Ei muuta kuin kouluun keskittyen, voi yäk. :(

Ja voi VOI mihin tässä saatetaan päätään olla pistämässä! Miks mun on pakko aina asettaa kamalia tavoitteita ja vielä nautin niistä? :D

Nitalla oon ottanut kahtena iltana kupilla noudon niin että olen hetsannut korkealle ja sitten nostattanut maasta niin että pidän kädellä kapulan toisesta päästä, oli tosi hyvä vinkki. Näin se siis nostaa ihan maasta asti ja tuo reippaasti eteen. Ihan mieletöntä. Kohta se noutaa? :))
Otin luoksaria ja yhden pysäytyksen tänään lenkillä. Luoksarissa palkkasin jo välillä laukasta (mikä oli muuten ihan loistavan reipasta) ja pysähdys, jonka teki, oli todella terävä. Wow.

Aadalla otin tänä iltana tunnarin jossa oli 7 kapulaa kellotaulun muodossa. Nuuski läpi, yritti vilkaista muhun että ei täällä oo, olin passiivisena ja nuuski uudestaan ja melkein heti löysi oman eli vahvisti varmaan omaa yrittämistä hyvin. Vahvistin taas jo siitä maustamattomalla kananpalalla joka on tuon suurta herkkua.
Olen ottanut myös m-s-vaihtoja iltaisin ja nyt tajusin jakaa aamulle ja illalle (1 onnistunut toisto johon lopetetaan). Olen ottanut jo niitä namivyöhykkeitä tassujen edestä pois että ei jäätäis paikalleen polkemaan. Tänään tulikin onnistumisia sekä aamulla että illalla. Varsinkin korkeammassa vietissä silti erittäin helposti pyrkii sen virheen tekemään, ärsyttävää. Ei kai tässä kuin panna liikettä hinkaten, tauko tuskin auttaa kun ei auttanut tähän astikaan.
Itku kun meidän metsku on a) kaverilla 150km päässä b) rikki. Osashan toi sen, mutta vois olla paikallaan välillä treenatakin sitä..
Eilen otin Aakulla parinkymmenen sekunnin seuraamispätkän jossa täyskäännös ja yhden liikkeellelähdön josta palkka. Hyvää seuraamista.


(Täyskäännös just tulossa, hirveän tiiviin näköistä tässä, ei ole normaalisti ihan noin kiinni vaan hetki kääntyessä on huono, mutta näkyy tässäkin kivasti että se takapää tekee nätisti töitä)

Eilen oltiin myös mummolla Aadan kanssa, Nita ilmoitti että sitä ei kiinnostanut lähteä. Se on hankala puoli tuossa koirassa kun se pelkää ja inhoaa niin pahasti autoilua, vaikkei ikinä esim. oksenna. Tietäis mikä siinä klikkaa. :(

Lenkit on olleet A:n kanssa hyvin lyhyitä nää pari päivää kiitos karmeasta viimasta ja -20c pakkasesta. ME TAHOTAAN ETELÄÄN. Malibuun meillä ei vielä ole rahaa, mutta Tampere kävisi paremman puutteessa..
Onneks nuo täysin erityyppiset koirat muuten pitää huolen ettei ikinä ole vapaata päivää pidemmästä lenkkeilystä ellei joku aivan ääripääkeli (30c kumpaan vaan suuntaan, kesällä toki on sitten viileämmät yöt) - Nita porskuttaa onnessaan >20 c pakkasella ja Aada vastaavalla helteellä :D

Tänään taas vähän tokoa sisätiloissa, ulkona on pirun kylmä, otin pikapissatuksella nuo äskeiset kuvat (joiden takia uhrasin lemmikkiparkani riisumalla siltä takin minuutiksi, kamala minä). Äitini harvinaisesti lenkitti koirat tänään kun mulla oli wanhojentanssien kenraaliharkat, huomenna itse tanssahtelut, voi kääk.

No, siis, lenkki ei ollut normaalia puoltatoistatuntia kylmyyden ja äidin takia, joten tokoilua aktivoinniksi iltasella.

Nitalla luoksari pysäytyksineen, kaksi pysäytystä joihin olin hirmu tyytyväinen, ja kosketusalustalle menoa (ruutu ajatuksena). Alustalle meno ei vielä ole täydellinen mutta onnistumisia tuli kuitenkin paljon. Käsiavulla ja sitten naksulla, ilman käsiapua ei tajunnut kääntyä alustalla naama minuun päin. Tätä tein eilenkin muutaman toiston.
Lisäksi tein ohjatun testin niin, että vasen ja oikea olivat maassa, sanoin suunnan ja tein käsimerkin, joka oli Nitalle hyvin kehoa lukevana koirana piece of cake. Merkkaus toki riitti, eihän tuo vielä tuo kapulaa maasta.
Noudon otin tänään kotiintullessa niin, että kapula suuhun, peruutin nopeasti kolme askelta ja siinä tuo luovutti. Hyvin meni.
Eilen harjoittelin Nitan kanssa vähän askelsiirtymää oikealle ja se ei ollut ollenkaan paha. Ensin koitti siirtyessäni kiertää sivulle, menin seinän viereen jolloin tajusi idean. Jes.
Iltaruualla vielä hetsasin koiraa ylemmäs ja sainkin yllättäen sillä nostamaan kapulan lähes maasta. Tämä näytti siis olevan pelin seuraava puuttuva pala!

Aadalla maasta seisomaannousua taas, namit tassujen edessä jotta tajuaisi pitää ne käpälät paikallaan eikä nostella. Ekalla kerralla nosti etutassua, pyysin uudestaan maahan. Tein pari käsiavusteista tekniikkaharjoitetta, sitten uusi yritys ja 2 onnistunutta nousua.
Tunnari. 10 irtonaista kapulaa, oma takarivissä keskellä. Ekalla Aada ei merkannut omaa ollenkaan ja yritti mielestäni heikosti, mielessä selvästi oli se hetken aikaa sitten tunnarissa piillyt paine, mutta se ei kuitenkaan noussut häiritsemään työskentelyä. Silti tosi ikävä juttu että sai "ei täällä oo" -kokemuksen. Hajustin omaa sitten vielä hetken käsissä, uusi yritys, merkkaus ja suuhun nosto ja riitti. Hetki taukoa, siirsin oman vasempaan takareunaan. Vähän epävarma mutta parempi, tuli heti omalle mutta kun en heti sanonut hyvä, nuuski muita, tuli siihen tulokseen että tämä se oli ja toi omaa kohti palkalle. Eli ihan hyvä fiilis sillä oli tekemisestä.
Noutoja tein tänään ulkona kahden hyppynoudon verran. Äiti oli liikkurina. Ekassa kevyesti mälväsi(?!!), josta korjasin, tokan toi puhtaasti ja korvat silti pystyssä huolimatta ekassa annetusta pienestä palautteesta (nostin kapulan oikein suuhun ja sanoin nätisti, riittää hyvin ohjaajapehmeälle koiralle).

Eli suomeks sanoen ihan pjaska treenipäivä tänään. :p Joka asiassa virhettä ja huoh. Tätä kai tää joskus on.

Nitan ilme kun se viimein saa otteen :D:D

Vaan näinhän siinä usein käy..

Kattokaa ny näiden meidän treenien yksipuolisuuden ankeutta. Turha tonne on esineruutuakaan yrittää kun malinoissia ällöttää kun se joko a) hukkuu lumeen ilman takkia tai b) hukkuu lumeen entistä pahemmin kun pomppiessa kinoksissa lunta menee koiran selän ja takin väliin.

Ja onko mulla korttia? No ei vieläkään.

Olin viikonlopun siskolla katsomassa Apassionatan ja muuten vaan möllöttelemässä Helsingissä. Aadan piti alunperin lähteä mukaan, mutta me oltais oltu niin paljon poissa kotoa että  helpompi sille olla kotona.

Tänään otin tytöillä juttuja tajuten faktana sen, että koekausi alkaa molemmilla lähikuukausien eikä lähipuolenvuoden aikana. Nitalla jäävät seisominen ja maahanmeno, molemmissa mahdollisen innokkuusvirheen ehkäistäkseni ekana jätin namin sinne eteen ennenkuin käännyin, avuksi, ja vapautin kun olin koiran takana, sitten en enää. Molemmat liikkeet olivat hyviä.
Otin myös avokaukot palkaten aina ekasta että säilyy nopeana ja ne olivat myöskin tosi hyviä ja innokkaita.
Kapulan ottamista teimme ja yllättäen Nita olikin tosi innoissaan harjoituksesta. Kun kapulaa laski 20-30cm maanpinnan yläpuolelle, se meni se suussa maahan.. Sitten pudotti. Namiavulla vedin sen eteen ja se alkoikin tulla ihan jees. Ei mainittavaa edistystä nyt kyllä tässä, mutta joka tapauksessa ottaa se sitä päänsä alapuolelta eli jibii.

Aadalla otin paikkamakuun piilossa viitisen minuuttia, eikä mitään sanomista (itse näin koiran koko ajan). Pää kääntyili mutta ei muuta valittamista.
Luoksaria otin ja se oli ihan kiva. Pysäytyksin otin ensin pysäytyksestä palkaten, sitten vasta liikkeen lopussa. Ei näyttänyt häiritsevän.
Seuraamista, takaosa ei ollut niin hyvin mukana kuin yleensä. Palkkasin siis melko kitsaasti, huonosta takaosan käytöstä en enää missään olosuhteissa palkkaa.
Ja sitten ne saakelin jäävät. Maahanmeno oli hyvä, kävin koko avolenkin siinä, mutta seisominen. Ittukeletana, koira meni maahan. Korjasin äänellä ja vaihdoin Nitan lennosta, tuo on virhe josta aion natsistella armottomasti.
Uusi yritys jonkin ajan päästä. __KOIRA MENI MAAHAN UUDESTAAN__. Viretila oli muka liian korkea pienelle palikalle kuunnella käsky. Siis ei kiukun päivää, pystyin kyllä treenin ajan olemaan rauhallinen mutta jälkeenpäin iski ahdistus ja ärsytys. Miksi se ei voi kuunnella, Nita ei ikinä tee tuollaisia tarkkuusvirheitä. Se on joku kaunis päivä kokeessa kun se ryssii vaikka molemmat ja saadaan joku nätti kolmostulos sieltä. Miten olis vaikka 14.3. Okei, paniikin kasvatusta liian suureksi, mutta silti. Treeni loppui heti tähänkin ja Nita tilalle.
Viimeisellä kerralla A teki oikein mutta ah paineessa. Siihen en reagoinut ihmeemmin. Kun teki oikein, rauhalliset kehut ja hyvä palkka.

Että viimeinen kerta että kirjoitan blogiin että mikään koe on lupaavalla hyvällä mallilla. (:D)

Btw, yli 100 kävijää. Keitä te olette? Kommentoikaa. :D Ihan uskomatonta kun tiedän KAKSI vakiokävijää, ette kai te molemmat ole kuuttakymmentä kertaa käyneet vajaassa kahdessa viikossa? Ihan oikeasti, paljastakaa uteliaalle ketkä luette. :D

//Innostuin huomiseen kokeeseen luettuani (on sentään viimeinen, älkää IKINÄ sairastuko koeviikolla, se ei kannata!) palkitsemaan itseni selaamalla pieniä muutaman sanan notepad-tiedostojani joissa kaikissa lukee joku hieno syvällinen ajatus koirankoulutuksessa. Yhdessä luki opeta Aadalle merkki. Tein siis työtä käskettyä muutaman kuukauden viiveellä, ja saldo oli parissa minuutissa hyvä merkki. Logiikka oli tuolle ilmeisesti tuttu kosketusalustalle menosta. Näin saimme innokkaita merkkejä. Pidin tauon ja vaihdoin merkkiä, ensin se oli nurinpäin käännetty kuppi, sitten mehukannu (:D), välimatkaa tuli viitisen metriä ainakin eli ihan hienosti. Palkkasin heittämällä kopin Aadalle. Merkille tuli heti kiva tunnetila ja näyttää siltä että koiran yksi suosikkiliike tulee tästä. :)
Kaukojen maasta seisomaannousujakin otin kolme taas samoin kuin hyväksi totesin. Etutassu liikahti ensimmäisellä kerralla (.......), koira uusiksi maahan ja uusi käsky -> ei enää virheitä.

joten kirjoitan tänäänkin blogiin. Sitä ennen luonnollisesti treenasin koirat.

Tänään kun olin vetämässä pentutottiksen jossa Nita oli kaverina ja Aadalla käytin alussa ja lopussa tilaa (maneesi) omiin hommiin, sain aikaiseksi treeniä siis vähän tytöillekin tottiksen alussa ja lopussa kun muuta väkeä ei ollut.

Aadalla tein ennen pentutottiksen alkua nopeasti 3 ruututoistoa, ekalla sähelsi kun ei saanut alustaa silmiin mutta kun annoin hakea, löysi alustan ja jäi sille aivan oikein. Toisella toistolla n. 6-7m päästä suoraan alustalle. Viimeisellä reilu 10m? päästä ja myös aivan oikein. Vauhti ja meininiki oli kova, tunnetila on siis hyvin opittu. Sitten koira lämpimään autoon.

Tottiksissa Nita mallikoirana teki sivulletuloa ja seuraamista eli saatiin kerrankin häiriötä siihen. Se oli erittäin vietikästä ja hyvää. Neljällä jalallahan se paino on ihan täysin, mulla alkaa kunnianhimo kuiskutella korvaan että pitäisikö Nitallakin pyrkiä siirtämään painoa paremmin taakse työskennellessä, mutta en haluaisi sivuvaikutuksena tuolle pk-tottista BH-kokeen jälkeen tarvitsemattomalle koiraeläimelle sitä kauhovaa seuraamistyyliä joka esim. Aadalla selvästi on. Tosin onhan noiden rakennekin hyvin erilainen ja varsinkin etuosa on Aadalla huono kun taas Nitalla hyvin rakentunut. Huomaatteko, toivo elää ja pyrkii villinä pinnalle kun asiat sujuu. Nita oli siis erittäin motivoitunut ja innokas koko ajan.
Tottiksen jälkeen tein Nitalla BH-kaavion kiinniseuraamisen (ilman hlö-ryhmää) ja se oli oikein hyvä. Vietti kesti läpi, joskin katse tipahti pikku hetkeksi josta muistutus. Vielä sitä kestävyyttä saa selkeästi työstää. Silti vietti ei laskenut missään vaiheessa vaan mielestäni nousi loppua kohden. Narupallopalkka, jossa sai juosta ja riehua narupallon kanssa ja perässä. Hienoja tapporavistuksia esitti juostessaan. Tein myös kahden lelun leikkiä välissä.

Liikkeestä istumisen otin lopuksi, se oli tosi hyvä ja nopea. Siitä hyvä lelupalkka ja autoon.

Aadan hain vielä myös hetkeksi. Tein sillä ensin aivan lyhyitä seuraamisia namilla, sitten avo-mallinen L-kaavio. Aada pyrki vähän eteen joten hipsuttelin mummokäyntiä, joka sai sen tarkentamaan. Paino on sillä aivan täysin nykyään takana. Siitä saatiin muuten videotakin, voi miksi tuon puhelimen on oltava niin oikukas hianoine tekniikoineen kun ei noita tiedostoja saa siitä pois kukaan.. :/
Seuraamisen lisäksi askelsiirtymää oikealle joka oli tosi huono, ei käyttänyt takaosaa ja kuin ei olisi ihan tajunnut mitä haen, varmaan tuo totaaliuusi ympäristö, vaikka lenkkimaastoissa, kotona, pihalla yms. ollaan tehtykin. Yksi äärihelppo josta pääsin sentään palkkaamaan ja jätin siihen haudutellakseni päässäni suunnitelman jatkoa varten. Otin myös kokonaisen avo-liikkeestä maahanmenon, josta video myöskin.
Lopuksi nouto, yksi jossa kohti tullessa palkkasin ja yksi kokonainen. Ote oli turhan kevyt, mutta koska halusin palkata nopeasti ja virhe oli omani kun en ottanut alussa pitoa ollenkaan (enkä ole muuten aikoihin ottanutkaan), palkkasin siitä että mielikuva noudosta maailman ihanimpana liikkeenä säilyy. Aada tuli hyvin laukalla loppuun asti, vaan kyllä se hidasteli mun mielestä vähän taas, uusi ympäristö kai. Painetta noudossa ei enää kuitenkaan muuten näy. Vauhtitreeniä siis häiriössäkin vaan lisää. Villiinnyin liikaa tuosta kamera(miehe)n läsnäolosta kun otin edes kokonaista nyt. Hyvä toisaalta kuitenkin nähdä, missä liikkeen kanssa mennään. Sitten lähdettiinkin jo lämpimään autoon jotta malinoissi ei ehdi tajuta että ympäristö on hieman viileähkö varovasti sanoen, en halua treenata ikinä niin että tuo ehtii palella.

Meille kuuluu sen toivottavasti tulevan kokeen osalta ERITTÄIN hyvää. Olen kaikkineen todella tyytyväinen Aadan tämän hetkiseen tilaan (näinhän ei tosin saisi ikinä sanoa), teknisesti kaikki on tokomallilla oikein hyvin ja tässä ei periaatteessa tarvisi kuin pistää koira pakettiin ennen koetta uudella todella hyvältä kuulostavalla tyylillä, mutta tässähän on aikaa hioa vielä ihan vaikka mitä, jos ei muuta niin pitää superkivoja treenejä jotta koiran motivaatio nousee korkealta pilviin.

Nita muuten kutistui puolella. Heihei Tampereen näyttely. Aikomukseksi jäi se(kin).

Täytyy oikein mainita tämä asia, MIKÄÄN ei ole VIELÄ tullut tämän kokeen tielle johon ollaan ens kuussa menossa, jopa ilmo on lähtenyt. Toki vielä ehtii esim. juoksu tulla, mutta.. :D

Aadalla tänään ruutua 3 toistoa. Tein ruudun eri paikkaan kuin yleensä ja se oli reilun kokoinen, mutta meni hienosti sinne. Motivaatio ja tekemisen meininki tässä liikkeessä todella näkyy. :) Alusta oli taas piilossa ekan kerran jälkeen. 2. kerralla A ei huomannut alustaa ollenkaan, taisi kaasutella siihen niin paljon lunta päälle kääntyessään kun sitä hemmetin irtolunta on ihan liikaa tuossa. Tarjosi merkkinauhan taakse asettumista eli vielä hakee paikkaansa ruudussa. En vahvistanut siitä. Jännä, eilen meni puhtaasti keskelle vaikka silloinkaan ei näkynyt havaitsevan alustaa. Tässä näkyy tämä Aadamainen työskentely, jos ei alustaa heti näy, sitä ei siis ole, joten yritetään 3948290 asiaa sekunnin sisään josko joku tärppäisi.. Vaan mukavaa se on kun se on niin yritteliäs ja aktiivinen piski, se maltti vaan joskus taitais olla valttia.. :) 3. viimeinen toisto oli juuri kuten pitääkin, tässäkään alusta ei näkynyt tulosuunnasta. Vielä se oppii sen hakemaan. (Ja niin muuten hakikin ihan oikein sillä kerralla.)

Otin myös eteenistumista ja siitä nopeaa sivulletuloa. Joskus A tulee vähän hitaasti makuuni sivulle, saisi työskennellä ripeämmin, mutta edessä sitä ongelmaa ei ollut.
Lenkillä otin voivoi-luoksarin molemmat pysähdykset, palkkasin heittämällä namin seisahduksesta, loppuun asti tulemista en ottanut vaan palkkasin maahanmenosta loppupalkan ja vapautin. Se oli todella hyvä, seisomispysähdys oli mielettömän hieno ja itsevarma ja maahanmeno todellinen maastoutuminen..

Siihen rasittavaan m-s-vaihtoon kakeissa sain mahtavan vinkin Aakulle. Ympäröin sen tassut nameilla. Kun se ei tahdo litistää evästään, se pitää ne kintut paikallaan. Se todella näyttää toimivan, ei liikahda varvaskaan ettei nuo ihanat herkut vaan tahriudu jalkahikeen. :P Sain ottaa jopa sitä välimatkaa metrin, eikä liikettä. Tällä mennään.

Nitalla otin luoksarin pysähdyksen lenkillä myös, ja minä kun vannoin että en juuri treenaisi, mutta kun se oli niin iloinen ja kaikkee.. Elläin alkoi tarjota istumista! eli ilmeisesti olen ollut liian hidas merkatessani pysähdyksen. Saihan sieltä sitten sen seisomisenkin kyllä. Tuota se teki silloin kerran ennenkin, mutta sen jälkeen on ollut ok. Kai se on vaan se mun nopeus ja koira kun yrittää riemuissaan tarjota kaikkea mahdollista. En näe tuota pahana ongelmana näin kun pysähdyksiä ei ennakoivan eläimen kanssa ole paljoa otettu.

Iltasella ennen ruokia otin vielä molemmilla purkin (elikkä jäljelle tähdäten) ilmaisua. Ensin Nitalla niin että seisoin ihan vieressä, sitten itse taaempana sijaiten niin että koira irtosi metrin, sitten kaksi ja sitten vähän reilu purkille. Ensin Nita(!) tunsi halua murhata koko purkki mutta maahanmeno palasi nopeasti mieleen. Se olikin nopea ja hyvä.
Aadalle sama juttu. Toistoja vain kaksi ettei tuo opi esineille kovin kiihtynyttä tunnetilaa. (Wow, katsokaa, minä osaan ENNAKOIDA, kerrankin elämässäni.)

Lenkillä tänään piskit juoksi lumipelloilla jossa niistä näkyi hätinä pää ja ylitti ojia joissa saivat tosissaan kiivetä, varsinkin Aada oli aivan riemuissaan kun pääsi tosissaan käyttämään kroppaansa. Ihana tuo umpihanki. Tulee juoksutettua piskejä siellä ainakin se pari kertaa viikossa oikein kunnolla, liikoja ei viitsi innostamalla (nytkin viskoin lelua). Aadalla on musta lihas noussut aina vain enemmän esiin ja se ei ehkä ole enää IHAN niin silakka.. Tai sitten se johtuu siitä etten ole hetkeen nähnyt hyvässä massassa olevaa malinoissia..

Miksikö päivitys heti eilisen perään? Ja näin paljon treeniä? No mulla on koeviikko tietenkin, mun pitäisi ehkä viimein saada tänne blogiin aikaiseksi yksi tagi ja se olisi välttelypsykologia. ;)

Jipiaiee. Ensimmäinen edistyksentunne aikoihin :B Ruutu nimittäin. Ruutualustamme on nykyään jotain 7x7?cm ja tänään sain idean ensin hieman peittää sitä lumella mitä olenkin jo pari kertaa treeneissä tehnyt, sitten peittää se edestä katsoen kokonaan. Merkkinauhat on selvästi saaneet palikan ymmärtämään ruudun ytimen - se nimittäin teki aivan korrekteja ruutuja. Otin neljä toistoa ja pallopalkalla, alustalle mennessään sai jahdata pallon suuhun. Ihan mielettömän iloinen mieli. :)

Kaukoissa maasta seisominen on taas huono. Mä en jaksa tuota liikettä enää, kuka sadisti siihen on pannut niin suuren kertoimen? :D
Otin seuraamista A:n kanssa namipalkalla, ja se oli ihan mielettömän super tokoseuraamista. Takaosaa käytti ihan mahtavasti, pysyi millilleen oikeassa kohdassa ja ei ääniä tai läähätystä. Tunnetila oli erinomainen tokoon. Kulmatkin olivat hienoja, ei sitä jonkinlaista takaosan ylikäyttämistä vasempaan käännöksessä joka on välillä iskenyt.
Askelsiirtymiä ja paikallaankäännöksiä. Oikeaan 3 askelta, pysyi kuin liimattuna. Työ liikkeen eteen todella näkyy. Käännökset huippuja.

Otin lopuksi kaksi noutoa, ekalla palkkasin jo räjähtävästä lähdöstä vetämällä lelua maassa, toisessa otin koko liikkeen. Hyviä olivatten molemmat.

Eli voittaja tällä hetkellä... Oikeastaan kaikki muu alkaa olla koossa paitsi tunnari ja kaukot. Tunnarissa ei isompia ongelmia tällä hetkellä, mutta kesken silti, kaukot muuten ok (joskaan välimatkaa ei vielä ole) mutta tuo m-s on aina vaan kamala. Istuminen täytyy kyllä myös kerrata mutta vasta viimeisen avokokeen jälkeen.

Meillä on muuten se viimeinen avokoe ensi kuussa 14. päivä, ellei Aapeli tekaise juoksua sopivasti siksi.

Nita keskittyy tällä hetkellä hankalana olemiseen. Sitä ei huvita. Onneksi meillä on koossa noutoa lukuunottamatta melkein koko avokokeen liikkeet, että pitäköön taukonsa.

Nyt iltasella otin vielä Aadalla tunnarin ennen iltaruokaa kun on nälkäisimmillään. Meni kapuloille kunnon vauhdilla, mutta nenä auki, haki oman, otti suuhun, kehut ja iso palkka. Otin vielä toisen kun jäi niin iso määrä namia. Siinä työskenteli hetken pidempään mutta keskittyneesti, otti oman ja kun annoin merkin että tulee hakemaan palkan niin kantoi kapulaa suussaan melkein mun luo asti vaikka ei olisi tarvinnut. :)) Alustana oli se sama vanha alusta, jossa on 5 kapulaa naulattuna kiinni. Lisänä kolme irtonaista tunnaria, joista yksi tietty se oma. Ei tuota alustaa näköjään mihinkään enää tarvitse tässä vaiheessa, ei vaan ole niitä ylimääräisiä tunnareita nyt. Lähetysmatka molemmissa oli joku 3m jonka eteni nopealla ravilla. Mahtava tunne kun asiat etenee.

toivoo rankasti possun kanssa raatanut Aada

(Ei mainittavaa treeneistä)